Aloitus

Aloitan blogin pitämisen, bloggauksen - kuten trendikäs termi kuuluu, sillä riittävän kauan muitten blogeja tutkailtuani olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei tämä blogosfääri (viehättävämpi ilmaus kuin blogistania) siitä ratkaisusta ainakaan huononnu. Toki motiivinani on myös kirjoittaminen, itseni ilmaisu ja pään tyhjennys. Ehkä jopa kommunikointi, jos joku joskus sattuu kirjoittamisiani lukemaan ja haluaa niitä kommentoidakin. Sitä tietenkin toivon, mutta se on vasta kiva sivutuote sille, että saan sanotuksi jotakin, mitä pidän tärkeänä. Pidän blogeja erittäin hyvänä kanavana kirjoittaa siitä, mistä kukin nyt innoituksensa saa. En välttämättä itse pidä eläinseksi-, satanismi- tai uusnatsismiblogeja erityisen suositeltavina, mutta kenties niiden pitäjät ovat yksinäisiä ja onnettomia ja siksi heilläkin on hyvä olla myös kirjallinen purkautumiskanava. Ehkä. En tunne tuota osastoa riittävästi voidakseni sanoa mitään varmaa. Hieman kyllästynyt olen erilaisiin vintage-aiheisiin blogeihin. Siis näihin intomielisiin sisustajiin ja keräilijöihin, jotka esittelevät usein hyvin kauniisti muokatuissa blogeissaan erilaisia kirppariostoksia, markettiostoksia, ulkomaalaisia sisustuslehtiä, design-kankaita, Cath Kidstonin kankaita ja Green Gaten tyynynpäällisiä. Kauneudessa ei ole tietenkään mitään vikaa, se on tervetullutta iloa silmälle ja pelastaa kuulema maailmankin. Jäämme odottamaan. Näistä blogeita hehkuva materialismi ärsyttää suunnattomasti. Tavaraa, kamaa, roinaa. Ja aina olisi saatava lisää; retrot lastenrattaat, ruusukuvioinen kahvikuppi tai Laura Ashleyn alekangas. Miksi juuri Laura Ashleyn, miksei jonkun nimettömän ruusukuviosuunnittelijan? Toisaalta aitoa vintageahan ei tehdä juuri NYT, se pitää ostaa tai saada jostain muualta. Ja kierrätys lienee varsin kannatettavaa, myönnetään. Nämä uuskeräilijät eivät kuitenkaan kierrä kirppareita ja lifestyleputiikkeja keräilymielessä, vaan he rakentavat samalla identiteettiään vintagen/retron/hohhoijaa varaan ja saavat runsasta taustatukea muilta samanlaisilta blogien kommenttipalstalta. Ja kaikilla pitää olla keittiössään se valkoinen iso emaliastia, jossa lukee BREAD. Jos olen, mitä omistan, mitä olen sitten kun menetän sen? Aika härskiä aloittaa blogi haukkumalla muita bloggaajia. Ei sentään. En hauku. Minä vain ääneen ihmettelen - VOX FEMINA - ja ehkä vähän kritisoin tietynlaista tavaranpalvomista, oli se tavara kuinka ihanaa tahansa.